Anna K: Juoksuvuosi 2018

Vuoden loppu – juoksutilityksen aika.

Tämä vuosi on ollut juoksujen kannalta  erittäin hyvä. Osallistuin kaikenlaisiin juoksutapahtumiin – pienempiin 10-15 km, sekä isompiin.. Ja olihan niitä riittävästi – 19 kisaa, enimmäkseen maasto- ja polkujuoksuja, joista kolme puolimaratonia, kaksi polkujuoksumaratonia ja ensimmäinen ’ultra’, yhteensä 5 Buff trail Running kisaa.

Olen kiitollinen siitä, että sain juosta elämäni ensimmäisen maratonin - Nuuksio Classic Trail maratonin sekä  myös Vaarojen maratonin, puhumattakaan  Pallas-Heta 55 juoksusta. Olen niistä oppinut paljon. Poimin muutamia suurempia kisoja tai vahvempia kokemuksia.

Vuosi alkoi Himos WinterTrail Extreme juoksulla (26 km). Vaikeat olosuhteet, jäätynyt juoksuliivi sekä juomat, mutta hyvä fiilis. En ole ikinä saanut noin komeaa vastaanottoa maalissa, kun minua luultiin olevan toisen sarjan voittaja… J

Ennen Pääsiäistä pääsin viikoksi Slovakiaan, muutamaksi päiväksi Tatra vuoristoon. Pääsin sinne, minne aina haluan - korkealle. Toki, erittäin puutteellisesti varustautuneena juoksin ensin 7 km Ziarska laaksoa Länsi Tatralla ja sen jälkeen nousin pelkästään Salomon Speed :eilla hyvin exposed seinää pitkin yli 2200 m korkeuteen  ilman sauvoja tai jääkirvestä.  Olihan se typerintä mitä voi tehdä, mutta minulla oli mieletön hinku päästä sinne. Onneksi samalla reitillä oli joukko ski-alpinisteja - yksi kaveri lainasi nastoja, joita kiinnitin kenkiin, niin että pääsin turvallisesti alas.

Bodom Trail 21 km. Hienot polut, kauniit maisemat, ensimmäinen kokemus mutasuojuoksusta. Kaaduin pari kertaa aika pahasti -  kenkäni meinasi jäädä suohon. Lisäksi venäytin kylkeni… Vannoin, että ei enää ikinä Bodomia. Ja kuinkas kävikään? Olen taas ilmoittautunut…

Karhunkierrosta, 34 km juostessa tuntui, että kaikki on mahdollista, jopa edellisen vuoden ajan parantaminen. Sain ehkä liikaakin itsetuntoa, mutta ajan parannusta tuli peräti 6 minuuttia.

Pallas - Heta alkoi lupaavasti. erinomainen seura, kaunis sää, hyvät varusteet. Kunnes innostuin uusista kengistä, jotka ostin kisaa edeltävänä päivänä. Noin 10 km jälkeen alkoi vaikeudet ja 20 km kohdalla ajattelin keskeyttää, kipu oli melko kova. Pysäyttelin hoitamaan jalkoja ja vaihtelin laastareita…  Aina vaan ajattelin, että vielä vähän matkaa… Ja näin pääsin ensimmäiseen huoltoon.

Kun kerran pääsin melkein puoliväliin, tuntui typerältä lopettaa, nimenomaan kun olisi joka tapauksessa pitänyt kävellä 10 km. Päätin siis kuitenkin jatkaa ja hyvä olikin, että jatkoin. Sain seuralaisen, joka tarvitsi kanssajuoksijaa ja se antoi minulle uutta voimaa. Jalkani olivat niin turtuneet, että kivut eivät enää tuntuneet yhtä pahalta. Toisen huollon jälkeen sain ihmeellistä voimaa – aloin juoksemaan kovaa ja pysäytin ainoastaan maalissa. Jalkani oli veriset, kengän kanssa lähti ihoakin, mutta se ei enää haitannut. I did it. Suuri kokemus.

Kaksi viikkoa tämän kisan jälkeen juoksin Kopernäs Coastal Trailin, 18 km. Kaunein juoksu koskaan, mutta myös kuumin. Juokseminen kalliota pitkin 32 C asteessa ei ollut ihan helppoa, mutta se, mitä näin, korvasi kaiken. Startti ja maali hiekkarannalla – mikä voi olla parempaa?

Elokuussa Paavo Nurmi puolimaraton. Jokavuotinen perinne. Ihan hyvä juoksu, mutta minulle epätyydyttävä tulos…

Minnehän menisin seuraavaksi? Jospa kokeilisin maratonia… Nuuksio Classic Trail Maraton kuulosti kutsuvalta, ystävälliseltä, sellaiselta, että voisi kokeilla. Ja niin kokeilin. Mahtavat polut! Ja näin liito-oravan! Alku oli helppo, kevyttä juoksua, ei vaikeuksia. Sitten jossain vaiheessa tuli erittäin heikko olo, en jaksanut, olin väsynyt… Mikä oli tapahtumassa? Silloin hokasin, että minullahan on suklaata ja patukoita. Heti ensimmäisen energiapatukan jälkeen sain voimaani takaisin ja aloin oikeasti juosta! Sain uutta puhtia!

Seuraavaksi oli edessä Finlandian puolikasmaraton. Vakio.  Piti mennä, kun se on lähellä kotiani. Perinne. Hyvin meni, mutta ei niin hyvin kuin edellisenä vuonna.

Ja sitten Vaarojen maraton. Ehdottomasti suurin elämys, paras juoksu koskaan.

Vaaroilla oli kaikki kohdallaan – varusteet, sää, ruokapuoli. Osasin sopivasti syödä, ei pelkästään juoda. Vaikeuksia ei tullut missään vaiheessa. Ja kaiken parasta oli juoksuseura – juttelin monien mukavien ihmisten kanssa – tuttujen sekä tuntemattomien. Saapuessani maaliin olin edelleen täynnä energiaa.  Olisikohan vielä mennyt muutama kilometri?

Marraskuussa lähdin opetusmatkalle Chileen. Juoksuputki katkesi, vaikka Chilessäkin löysin polkuja, toki hieman erilaisia kuin Suomessa – kivisiä meren rantoja sekä sademetsää. Metsä siellä on erittäin vehmasta, tuoksut ja lintujen kova viserrys ylivoimaista. Polut ovat hyvin tekniset ja erittäin rehevät – täynnä kaikenlaisia kasveja ja pensaita sekä muita luonnon esteitä. Mahtava reissu!

Mitä ensi vuonna? Olen joka vuosi hitaampi ja se on minulle vaikeaa hyväksyä.  Tuntuu, että en pysty lisäämään vauhtia.  Jää vain kestävyys. 

Huolimatta sitä, aion yrittää uudestaan. Joitain samoja juoksuja ja jotain uusia. Ja ehkä ensi vuonna ainakin vähän kiipeämistä Tatroilla, minun ”omassa”  vuoristossani Slovakiassa.

Kreedoni on ’Go before it’s too late.’ Niin, minä menen.